Piti vastata kysymyksiin eikä sekoilla omaa, joten jatkoa tulloo.
Muiden blogeissa oli onneksi paljon tuttua asiaa. Suuri osa bloggaajista kiinnitti huomiota ihmisluonteeseen, luottamuksen ja rehelisyyden nimiin. Huoneita versus maisemakonttoria en ole osannut pitää avoimuuden esteenä, sen sijaan suljettuja ovia kyllä. Tosin olen aina salaa toivonut, että ovet olisivat vain hetkittäin kiinni. Maisemakonttori ei välttämättä aja avoimuuden asiaa. Asiaa varmasti kuuluu ja asian vierestä, mutta avoimuuden tulisi jollain lailla liittyä työelämään, jos ollaan töissä. Yleinen älämölö saattaa viedä viimeisenkin viestinnän innon. Liisa Veikkolaisen blogista en uskalla sanoa mitään, mutta on varmasti ollut kivaa sitä kirjoittaessa ;)
Ja jos minulla olisi maailman valta niin yrittäisin toimia kuten Esa Lehtinen kirjoittaa. Alla on suoraan kopioituja väliotsikoita Lehtisen kirjoituksesta. Kannattaa lukaista koko kappaleet ja varsinkin kommentit vastauksineen. Olen kait jonkin sortin pessimisti tässä kohtaa, mutta onko oikeassa elämässä tällainen työpaikka mahdolinen, edes Esa Lahtisen joukoissa? Nämä ovat ajatuksia, joita löytyy kaikista teidän blogeistanne, mutta millä hemmetillä ihmiset saisi toimimaan noin? Esimerkit ovat muuten Lehtisen kirjoituksessa mainioita! ”Tiedonkulun avoimuudessa esimiesten rooli on erittäin tärkeää”, ”Kaikista työhön, samoin kuin tiettyyn rajaan asti myös tunteisiin, liittyvistä asioista pitäisi pystyä puhumaan avoimesti”, ”Luottamus syntyy ainoastaan ihmisten välisen kanssakäymisen, yhteistyön ja vuorovaikutuksen kerrannaisvaikutuksena”, ”Jos työpaikan ilmapiiri on avoin, positiivinen sekä yksilöä huomioiva, on siellä hyvä olla työssä”
Ja sitten tämä tyttö unille, ugh.
Kommentit