Morjens!

Perjantai-ilta klo 21:40, töllö höpisee vieressä ja näyttää vauhdikasta amerikan elokuvaa, koti-ikävä vaivaa viisikymppistä opiskelijaa nuorisolle =O) varatussa soluasunnon huoneessa, mutta silti hän on avoimella mielellä ja urheasti aloittaa kirjoituksen "avoimuudesta". Olkaa nyt kurssin vetäjätkin sitten avoimia, älkääkä hyljätkö vapaamman kirjoitustavan edustajaa.

Kysymys yksi. Mitkä tekijät edistävät organisaation avoimuutta?

Ensimmäisenä sanoisin uskallus. Uskallus asettaa itsensä mahdollisesti naurunalaiseksi, silmätikuksi, joksikin negatiiviseksi esittämällä uusia, outoja ajatuksia. Uskallus olla erilainen, ajatteleva ja kyseenalaistava. Tämä on nuoremmille ehkä aivan mahdotonta, mutta minulla onkin ikä- ja elämänkokemusetu puolellani. Olen usein aloittanut lauseen omille johdettavilleni näin "koska te jo tiedätte minun olevan hiukan..." tai "minullahan ei ole enää mitään menetettävää, joten..." ja sen jälkeen on tullut varsinainen ajatus. Uskallus asettaa itsensä peliin, kenties tärkein tekijä. Aasin siltana äskeisestä, huumori. Ehdottomasti huumori. Liittyy uskallukseen, haittaako se, että Sinulle nauretaan? Pöh! Itse ajattelen, että on mukavaa, jos onnistuu tuottamaan muille huvia edes hetkeksi. Huumori ja nauru sitä paitsi avaavat usein pieniä ja suurempiakin lukkoja ja saattaa edesauttaa uskallusta. Ja rehellisyys, ehdottomasti. Jos työntekijä kerta toisensa jälkeen tuntee itsensä petetyksi, ei luottamusta ja sitä kautta avoimuutta synny tai ainakin avoimuudelta häviää täysin pohja. SIlloin on aivan sama mitä satua milloinkin kerrot, kaikki jo tietävät sen olevan vain huono tarina. Yritysjohto ja sen suhtautuminen, heikko hierarkia, avoin ja vapaa yrityskulttuuri, ne kuuluisat osastojen väliset raja-aidat matalia, siinähän noita tekijöitä on. Sinä itse olet asian edistäjä.

Mitkä tekijät edistävät esimiesviestinnän avoimuutta?

Voihan nenu. Melkein voisi copy-pastea tuolta ylhäältä, mutta se ehkä huomattaisiin. Aika lailla samat asiat kuitenkin, ihmisiä on joka portaalla ja ihmiset pääosin reagoivat samoihin asioihin samoissa olosuhteissa suht samalla tavalla. Toki mitä ylemmäs johtoportaassa mennään, sitä paremmin ja hillitymmin tulee käyttäytyä, mutta periaatteet ovat samat. Toki koko yritystoiminnan avoimuus ja läpinäkyvyys edesauttavat esimiesviestintää. Melkein lykkäisin suurinta roolia tässä esimiesten pomoille.He kertovat mitä saa kertoa, esimiehille jää valinnaksi tapa, jolla asiat esitetään.

Mitkä tekijät vaikuttavat (ja edistävät) johtajan/esimiehen avoimuuteen?

Nyt saattaapi olla kyseessä jo iso pomo, toimari itse, joka tähän vaikuttaa. Tietty ihmisen luontainen avoimuus, ulospäin suuntautuneisuus auttaa. Jos olet oikein hyvä puhumaan ja/tai kirjoittamaan niin voit puhua vaikka kuinka sanomatta mitään ja silti sinua pidetään avoimena.

Pieni, ehkä arkinenkin kokemus/esimerkki

Tämä on todella pieni, toivottavasti ei kuitenkaan arkinen esimerkki. Ihan minulle itselleni tapahtunutta ja ihan äskettäin, itse asiassa eilen. Mutta vieläkin on paha mieli, hiukan petetty jopa. Ja miksi? Omasta mielestäni aivan turhaan. Kerronpa teillekin niin pääsette paremmin mukaan :) Olen ollut erään yrityksen palveluksessa yli kuusitoista vuotta, joista kaksitoista erilaisissa esimiestehtävissä. Nyt minulle on sovittu opintovapaata ajalle elokuu/2015-toukokuu/2017. Sain tiedon yt-neuvotteluista kolmisen viikkoa sitten, joissa irtisanomisuhka kohdistui viiteen seitsemästä esimiehestä. Yt:t tuli, oli ja meni ja myös minä sain irtisanomisilmoituksen. Tähän saakka kaikki ok, keskustelut HR:n ja työnantajan edustajan kanssa kaikki hyvässä hengessä, tuttuja kun kaikki olimme useamman vuoden takaa. Ja sitten se pienen pieni kauneusvirhe. Tiedoksi nyt muillekin opintovapaalla oleville, työnantaja ei ole velvoitettu maksamaan irtisanomisajan palkkaa kun olet opintovapaalla. Ei ole työnantajalla silloin palkanmaksuvelvoitetta. No, minä tiesin tämän, koska olen kokenut esimiehen retku, ei siis tullut uutisena, että kuuden kuukauden palkka jäi työnantajalle. Se mikä tökki ja aiheutti kaiken pahan mielen oli se, ettei missään vaiheessa kumpikaan, ei HR:n eikä työnantajan edustaja, kertonut tätä minulle. Pakkohan minun oli asiaa kysyä ja kysyinkin heiltä molemmilta sähköpostitse myöhemmin, että tarvitaanko verokorttiani palkan maksua varten, jolloin toinen heistä vastasi, ettei palkkaa tule. Aivan naurettavaa. Ainakin oma toimintani, mutta kuinka vaikeaa olisi ollut mainita asiasta kun keskusteluissa kävimme melkein kaiken muunkin läpi? Tällainen pienistä pienin asia jäi nyt kaivelemaan yhden puupään mieltä ja koko yritys ja ketju, jota se edustaa kärsi inflaation mielessäni ja kaksi edellä mainittua tuttua eivät enää vaikutakaan rehellisiltä. Toiselta heistä olisi kaivattu pikkuriikkisistä pienin uskallus ja ihan kaikki olisi hyvin. MInulla ei ole mutisemista prosessista eikä sen tuloksista, mutta tämä pieni kärpäsen kakan kokoinen asia... Huokaus. Voisitteko palauttaa minut tähän maailmaan?

Tässä avoimuutta nyt hetkeksi. Pitää soittaa kotiin hyvän yön toivotukset ja alkaa lukea Kirsin tehtävän osioon 1 liittyviä pohdintoja. Hyviä öitä sinnekin!

Ja avoimuuspohdinta jatkuu. Luin blogit, osan useampaan kertaan, kuuntelin Kirsin tupetuksen kolmasti ja mieleen hiipi karmaiseva ajatus. Olipa traaginen alku =). Ajatus on ollut ennenkin mielessä, jotenkin se on aivan yhtä outo kuin minä. Tietääkö enää kukaan, miksi on töissä? Miksi juuri Sinut on palkattu tekemään juuri sitä työtä? Olen joskus kysynyt tätä omiltani, nyt kysyn teiltä. Kuinka moni luulee olevansa työnantajansa palkkaama sen takia, että työnantajasta on kiva maksaa Sinulle palkkaa? Tai työnantaja haluaa täyttää oman työllistämisvelvoitteensa ja palkata väkeä pelastaakseen Suomen viennin? En tiedä millä vuosisadalla minun olisi pitänyt syntyä ja elää, mutta minulle on aivan itsestään selvää, että kun töissä ollaan ja siitä saadaan palkkaa, niin silloin tehdään työtä työnantajan edun mukaisesti. Miksi minäkin istun tässä yömyöhään kirjoittamassa avoimuuden tärkeydestä ja sen viemisestä/tuomisesta työpaikalleni? Tämänhän pitäisi olla aivan itsestään selviö. (Onko sellaista sana kuin selviö?) Eikö työpaikoilla ole ollut avoimuutta, onko se kadonnut sieltä, onko avoimuus tätä mitä siellä nyt on? Eivätkö ihmiset puhu toisilleen. Kun töissä ollaan niin kommunikointihan on kaiken a ja o, ei se ole mikään avioliitto. Miten organisaatio tai sen yksittäinen jäsen voisi toimia yrityksen hyväksi, jos vallalla on salailun ja tiedon kanittamisen kulttuuri. En millään haluaisi uskoa tämän avoimuttomuuden (<-WHAT?) olevan suomalaisten kansanperimää. Se olisi helppo selitys. Se vähä, minkä olen saanut työskennellä muun maalaisten ja muun kielisten ihmisten kanssa, kertoo valitettavasti meidän suomalaisten jostain. Oletteko nähneet videon, jossa verrataan suomalaisten, japanilaisten ja jenkkien neuvottelua pienessä huoneessa? Huoneessa ei ole tuoleja eikä mitään missä istua. Ensin neuvottelevat jenkki ja suomalainen, se menee pienessä liikkeessä ympäri huonetta. Jenkki haluaa lähemmäs suomalaista ja suomalainen kaipaa enemmän omaa tilaa. Siinä mennään pienessä liikkeessä perä kanaa kuin majakka ja perävaunu. Mikä ihmeen sanonta tuokin on? Majakka ja perävaunu?!? Suomalaisen ja japanilaisen neuvottelu sujuu mainosti, molemmat kunnioittavat toisen reviiriä, japanilainen kai kohteliaisuuttaan. Kun samaan huoneeseen paiskataan jenkki ja japanilainen, muuttuu kuva aivan toiseksi. On kuin katsoisi kahden puolukan kiivasta pyörimistä purkissa. En tiedä liittyykö tämä mitenkään avoimuuteen, suomalaisiin ainakin. Avoimuuteenkin siten, että uskalletaan ihmisen tulla lähemmäs, uskalletaan siirtyä omalle epämukavuusalueelle.

Tämä loppu ei vastannut millään tavoin tehtävän kakkososioon, ehkä pääsen siihen toinen kerta. Mikä lie avoimuuskohtaus iski muuten vain. Tuli mieleen äitini sanat: "elä ilman salaisuuksia, silloin ei tarvitse niitä peitellä". Äidit aina tietää kaiken.